Avoimuuden ja WikiLeaksin puolesta

Perustelen omaa osallistumistani tähän aloitteeseen mm. inhimillisen turvallisuuden (human security) käsitteen avulla.

Esim. amerikkalainen ammattiupseeri Shannon Beebe ja brittiläinen yliopistoprofessori Mary Kaldor käyttävät tätä käsitettä kirjassaan “The Ultimate Weapon Is No Weapon. Human Security and the New Rules of War and Peace” (N.Y. 2010).

Inhimillinen turvallisuus edellyttää julkisuusperiaatteen (offentlighetsprincipen; Freedom of Information) yleismaailmallista hyväksyntää. Tässä suhteessa se poikkeaa perinteisestä sotilaallisesta ja kansallisesta turvallisuudesta. Julkisuusperiaatteen ulottaminen kaikkiin maihin lienee täst’edes mahdollista, internetin laajan levinneisyyden vuoksi. Mutta internet on silti vain infrastruktuuri, jolle inhimillistä turvallisuutta voidaan rakentaa. WikiLeaksin toiminta osoittaa mielestäni oikeaa suuntaa tällaiselle rakennustyölle.

“…the military must operate in support of law and order and under rules of engagement that are more similar to those of police work than to the rules of armed combat”, toteavat Beebe & Kaldor, ja tähänkin olen taipuvainen yhtymään. Silloin kansalaiset tosin tarvitsevat paljon enemmän sentyyppistä tietoa ja dokumentaatiota, jota WikiLeaks tarjosi “Collateral Murder”-elokuvallaan. Elokuva kertoo amerikkalaisten sotilaiden siviileihin ja journalisteihin kohdistamasta tappavasta tulituksesta Bagdadissa, Irakissa. – Mikael Böök

Wikileaks on julkisuusperiaatteen eräs implementointi internetissä. Julkisuusperiaate lienee lähtöisin pohjoismaista. Miksi ja miten se on syntynyt juuri pohjoismaihin?

Jokamiehenoikeus on Wikipedian mukaan Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Islannissa vallitseva kansalaisen perinteinen oikeus  liikkua vapaasti, myös yksityisillä mailla. Jokamiehenoikeutta löytyy myös joistakin muista harvaan asutuista maista.

Oikeus vapaaseen liikkumiseen on metafora jonka kulttuurimme syöttää meille jo äidinmaidon kera. On vaikea torjua ajatusta ettemme intuitiivisesti tai alitajuisesti  soveltaisi tällaista voimakasta metaforaa  muihinkin maastoihin missä joudumme liikkumaan, kuten internettiin.

Wikileaksin olisi siis itse asiassa ehdottomasti pitänyt keksiä joku pohjoismainen nörtti. Kun sen nyt kuitenkin sattui keksimään (tai mitä Assange nyt tekikään ?) harvaan asutun Australian kansalainen niin vähintä mitä voimme tehdä on adoptoida ja tukea sen mahdollisimman tehokkasti. Infomaiseman jokamiehenoikeutena.

Bert

Demokratia on ollut taistelua julkisuusperiaatteen puolesta itse- ja harvainvaltiaiden salailupolitiikkaa vastaan. Vuonna 2006 perustettu WikiLeaks on nerokkaasti pystynyt käyttämään internetiä ja luomaan perusteita maailmanlaajuiselle salailun vastustamiselle. Samalla se on rakentanut pohjaa yleismaailmalliselle julkisuudelle ja demokratialle.

Rohkea toiminta herättää tietysti myös ankaraa vastustusta. WikiLeaks ja sen tunnetuin edustaja Julian Assange ovat joutuneet keskiaikaista noitavainoa muistuttavan kampanjan kohteeksi. Kampanjaan ovat kuuluneet mustamaalauksen lisäksi kyber-hyökkäykset sivustoja vastaan, pankki- ja luottotilien sulkeminen sekä tappouhkaukset.

Salaisen diplomatian aika on kuitenkin ohi. Demokraattisten kansalaisten eri puolilla maailmaa on järjestäydyttävä puolustamaan WikiLeaksin toimintaa ja kamppailemaan globaalin julkisuusperiaatteen puolesta. Myös Suomessa tarvitaan kansalaistoimikunta ajamaan uusia tuulia maailmanpolitiikkaan. Toimikuntaan voivat liittyä sekä yksilöt että järjestöt.

Katto-Meny voisi olla keskeinen aloitteentekijä asiassa ja osallistua aktiivisesti kansalaistoimikunnan perustamiseen ja sen tulevaan työhön. Kansalaistoimikunta on tarkoitus perustaa Suomeen sosiaalifoorumin yhteydessä huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Toivon tälle aloitteelle laajaa ja näkyvää tukea kaikilta mahdollisilta suunnilta!

Heikki Patomäki

Julian Assange ja Wikileaks ovat tehneet hyvää työtä sananvapauden ja
ihmisoikeuksien puolesta  paljastaessaan joukkomurhia ja
ympäristörikoksia, joita yritettiin salata diplomatian keinoin. Suomessa
on toimittava Assangen ja Wikileaksin puolustamiseksi.

Kansainvälinen toimittajajärjestö IFJ antoi 2. joulukuuta 2010
julkilausuman, jossa se asettui selkeästi, mutta ei kritiikittömästi
Julian Assangen ja Wikileaksin puolelle.

IFJ:n pääsihteeri Aidan White katsoi, ettei voida hyväksyä yrityksiä estää
ihmisten oikeutta saada tietoa. Wikileaks on tuonut julkisuuteen
yhteiskunnallisesti erittäin merkittävää tietoa, jonka salassapidolle ei
ole perusteita. Samalla IFJ tervehti Wikileaksin päätöstä antaa aineistot
ammattijournalistien arvioitavaksi. Viime aikojen vuodot ovat tulleet
julki The Guardianin, New York Timesin, Der Spiegelin, Le Monden ja El
Paisin kautta.

Wikileaks on tervetullut ilmiö julkisuudessa. Julian Assangen vaino ja
yritykset sulkea Wikileaks muistuttavat Kiinan ja Egyptin nettisensuuria.
Yhdysvaltain Society of Professional Journalists -järjestön puheenjohtaja
Hagit Limor on verrannut Assangen kohtelua katolisen kirkon keskiaikaisiin
noitavainoihin. Jos Assange olisi Yhdysvaltain kansalainen, hän istuisi
kalterien takana vankilassa, sillä maassa ei ole lakisääteistä
lähdesuojaa.

Suomessa on uuden sananvapauslain ansiosta vahva lähdesuoja. Korkeimman
oikeuden ratkaisu 2004:30 (Sonera-kirja) laajensi sitä. Suomen maabrändi
paranisi, jos Wikileaks ja Julian Assange kutsuttaisiin tänne edellyttäen
lakien ja eettisten ohjeiden noudattamista.

Jos valtiovalta ei ole aloitteellinen, yksityiset kansalaisjärjestöt,
kuten SJL, voisivat ryhtyä toimiin Assangen puolustamiseksi.

Jorma Mäntylä
YTT
yliopistotutkija

Professori Heikki Patomäki esitti tammikuussa, että Suomen pitäisi
puolustaa WikiLeaksin työtä ja tarjota Julian Assangelle turvapaikka (HS
13.1.2010). Ajatus on mitä kannatettavin, ja ainakin WikiLeaksille Suomi
voisi tarjota maailman parhaan kotipaikan.
Asiassa on erotettava kaksi puolta: Julian Assange -niminen henkilö sekä
WikiLeaks -järjestö. Virallisesti Assange on Ruotsissa syytteessä
seksuaalirikoksista. Syyteprosessi oli kummallinen, koska yksi syyttäjä
kerran luopui syytteistä, mutta tilalle asetettu toinen syyttäjä päättikin
jatkaa prosessia. Jos Assange näissä oloissa saapuisi Suomeen, häneen
sovellettaisiin yhteispohjoismaista pidätysmääräystä 15.2.2005 ja Assange
voitaisiin luovuttaa Ruotsiin. Pohjoismaiden välisessä luovuttamisessa
keskusviranomainen on sisäasiainministeriö, jolla on harkintavaltaa. Se
voi arvioida epäillyn rikoksen vakavuusastetta sekä tuomitun rangaistuksen
pituuteen ja kaksoisrangaistavuuteen liittyviä asioita. Tällöin
sisäasianministeri Anne Holmlund (kok.) voisi ratkaista Assangen kohtalon.
On toivottavaa, että Ruotsissa käynnistetty omituinen oikeustoimi Assangea
vastaan päätetään mahdollisimman pian.

Sen sijaan WikiLeaks-järjestön suhteen tilanne on selkeä. Julian Assange
oleskeli Ruotsissa, koska oletti monen muun tavoin sikäläisen lähdesuojan
olevan maailman paras. Tosiasiassa Suomessa on verkkojulkaisemisessa
Ruotsia parempi lähdesuoja, mahdollisesti maailman paras. Ruotsin
lähdesuojasta säädetään painovapauslaissa vuodelta 1949, ja sitä on
paikkailtu 1976 ja 1991. Sikäli Ruotsin lähdesuoja on parempi kuin Suomen,
että se on julkaisijan velvollisuus, kun Suomessa se on oikeus. Suomessa
julkaisija saa salata tietolähteensä, ellei mahdollinen rangaistus ole yli
kuusi vuotta vankeutta. Käytännössä rajan ylittävät vain murha, tappo ja
maanpetos.

Ruotsin lähdesuojalain ongelma on vanhentuneisuus. Se koskee
eksplisiittisesti painokirjoituksia. Ruotsin korkeimman oikeuden jäsen
Göran Lambertz on vaatinut uutta modernit viestintätekniikat kattavaa
sananvapauslainsäädäntöä.

Suomessa tällainen laki on. Nimittäin vuonna 2004 voimaan astunut
sananvapauslaki 460/2003 koskee myös verkkojulkaisemista. Lain 16§ on
selvä. Soveltamisesta on lisäksi merkittävä korkeimman oikeuden
ennakkoratkaisu 2004:30 (diaari R2003/614) eli nimimerkki Pekka Pelottoman
kirja Minne hävisivät Soneran rahat? Ratkaisussa lähdesuoja ulotettiin
perinteisiä lehtiä, radiota ja televisiota laajemmalle. Art House
-kustantamon toimitusjohtaja Heikki Haavikko sai pitää salassa, kuka tai
ketkä olivat nimimerkin Pekka Peloton takana.
Uuden sananvapauslain sekä KKO:n ratkaisun perusteella Suomessa on Ruotsia
parempi lähdesuoja verkkojulkaisemisessa. Voi olla, että
verkkojulkaisemisen lähdesuoja Suomessa on maailman paras.
WikiLekasin kaltaiselle organisaatiolle Suomi olisi turvallisin
mahdollinen kotipaikka.

JORMA MÄNTYLÄ

Artikkeli ilmestyi hiukan lyhennettynä Voima -lehdessä 1/2011.

Ordfront 1/2011 har en artikel om Wikileaks, skriven av Jesper Huor, “Tacka Manning !” Huor framhåller att det är Manning, inte Assange som förtjänar tack för att Wikileaks haft nåt om USAs krigföring att läcka och önskar att alla vänsterprofiler – Moore, Pilger ea, som ställt upp med högljutt stöd för Assange istället riktade blickarna mot Manning, som nu sen 7 månader sitter i isolerad cell i Quantico, Virginia.

Enligt Huor fanns det före brottsåtalet för övrigt långtgående planer på ett Wikileakskontor i Stockholm, vilket motiverades med Sveriges starka lagar till skydd för press- och yttrandefrihet, plus serverföretag som PRQ och Bahnhof, kända för att inte vika sig för påtryckningar och hot.

Och det var svenskar som ren 2007 var med om att bygga upp och finansiera  Wikileaks digitala infrastruktur och säkerhetssystem, närmare bestämt folket bakom The Pirate Bay !  Wikileaks som ett Pirate Bay för stats- och företagshemligheter alltså !