Avoimuuden ja WikiLeaksin puolesta

Ajankohtaista:

‘WE ARE DROWNING IN MATERIAL’ Julian Assange “Der Spiegel”-lehden haastattelussa 20.7.2015

Wikileaks Revelations Expose US NSA Tentacles Reaching into Allied Governments Around The World Michael Ratner’in, WikiLeaks’in yhden amerikkalaisen lainopillisen neuvonantajan haastattelu; The Real News Network 12.7.2015. Videon kesto n. 10 min. Sisältää transkriptin.

Kannattaa tutustua myös tähän:

Assange osallistui Skypen kautta Maailman sosiaalifoorumin seminaariin Tunisissa 27.3.2015; Marc Becker äänitti session blogiinsa Yachana.org: Julian Assange spoke to the World Social Forum on the panel “Wikileaks, The Future of the Internet,and Social Change” organized by the Pirate Party on March 27, 2015 via internet from the Ecuadorian embassy in London. The room had no electricity and hence no amplification and few people could hear him as we crowded around a laptop. As soon as he was done speaking, the electricity came back on. Audio of his comments (mp3, 50min, 50MB) and audience discussion (mp3, 1h10min, 64MB).

Aikaisempi tilannekatsaus (10.3.2015)

Vad är läget beträffande Julian Assange, WikiLeaks och Edward Snowden?

(ur “Mikas blogg”, 10 mars 2015; julkaistu “Fredsposten”-lehdessä 1/2015)

Kära bibliotekarier,
vi ska som sagt (det har visserligen gått ett tag sedan jag sade det) komma ihåg, att WikiLeaks inte minst handlar om bibliotekens nutid och framtid. Bifogar en liten översikt av läget beträffande Julian Assange, WikiLeaks och Edward Snowden, som jag sammanställde igår på uppdrag av finlandssvenska Fredsposten.
I november 2010 häktades Julian Assange, den australiensiska chefredaktören för Wikileaks, av Stockholms tingsrätt (i sin frånvaro). Ett par veckor senare fängslades han utan åtal i Storbritannien och hölls därefter i husarrest. I juni år 2012 lyckades han ta sig till Ecuadors ambassad i London och där befinner han sig alltjämt. Ecuador har beviljat Assange asyl och erkänt, att han riskerar utlämning till Förenta staterna på grund av sin journalistiska verksamhet. Den amerikanska regeringen bedriver en aktiv och långsiktig brottsutredning av WikiLeaks, vilket har bekräftats från officiellt håll, nu senast (i januari 2015) av den federala domaren Barbara Rothstein.
—Hur mår Julian Assange?
WikiLeaks isländska sagesman Kristinn Hrafnsson svarar snällt om än lite avmätt på mina något yrvakna frågor när jag en vacker morgon besluter mig för att ringa upp honom. Också fångar brukar enligt fängelsereglementet ha rätt att lufta på sig emellanåt, påpekar Hrafnsson. Men Julian Assange har inte kunnat röra sig utomhus på över två och ett halvt år. Så det är väl ganska uppenbart att hans hälsa påverkas negativt?
—Finns det hopp om en förändring till det bättre i Julian Assanges situation?
Hrafnsson berättar att Assanges advokater i Sverige lämnade in en vädjan till högsta domstolen i slutet av februari för att överklaga häktningsbeslutet från år 2010. Advokaterna kan bl a åberopa sig på på åklagarens passivitet under de fyra år som gått. Ifall högsta domstolen tar upp ärendet finns det en chans att Assange vinner.
En annan positiv sak är att många organisationer och medborgare fortsätter att arbeta för Julian Assanges mänskliga rättigheter. Som ett exempel nämner Hrafnsson den appell, som 59 internationella organisationer riktade till Förenta Nationerna i juni 2014 “för att avhjälpa människorättsbrott i samband med fängslandet utan åtal av Wikileakspublicisten Julian Assange” (finns på webbplatsen http://justice4assange.com).
—Och hur står det till med WikiLeaks? Har ni gjort några nya avslöjanden?
Hrafnsson börjar med att nämna underrättelseorganet CIAs utvärdering av sitt eget High Value Target-program, som går ut på att döda “upprorsledare” genom att iscensätta mordkomplotter. Den ifrågavarande CIA-rapporten, som har titeln Best Practices in Counterinsurgency, är daterad i juli 2009 och den publicerades av WikiLeaks i december 2014. Genom sin kritik mot de metoder som använts dittills bidrog rapporten förmodligen till att attackerna med drönare ökade kraftigt efter år 2010.
År 2014 släppte WikiLeaks också viktiga dokument om frihandelsavtalet Trans-Pacific Partnership (TPP) och ett kapitel ur utkastet till tjänstehandelsavtalet TiSA mellan USA och EU. Texten i kapitlet bevisar att det bland våra politiska ledare finns en vilja att fortsätta avregleringen av de finansiella tjänsterna.
—Och vad är läget beträffande Edward Snowden?
När jag ber Hrafnsson att säga någonting också om Snowdens situation svarar han, att det verkar som att han kan räkna med att föra en skyddad tillvaro i Ryssland i ytterligare tre år. Egentligen borde ju regeringarna i Västeuropa tävla om att få erbjuda Snowden asyl, suckar Hrafnsson och tillägger, att WikiLeaks för sin del försöker stöda Snowden och andra visselblåsare genom The Courage Foundation (“De modigas fond”?), som grundades i Tyskland senaste år. Se http://www.couragefound.org
—WikiLeaks och biblioteken
När jag berättar för Kristinn Hrafnsson att jag har försökt intressera bibliotekarier i de nordiska länderna för WikiLeaks och uppmanat dem att lägga allt som WikiLeaks ger ut till sina samlingar blir han genast varmare i tonen. Det är precis vad som skulle behövas, säger han, och noterar att bibliotekarier i olika länder glädjande nog har visat att de stöder WikiLeaks. WikiLeaks har som mål att dokumentera viktiga skeenden i närhistorien tillägger han, men för närvarande upplever vi att det finns ett hot mot historien genom att så mycket görs för att hemlighålla den.
—
Med vänliga hälsningar,
Mikael Böök
Lovisa
Finland

Toivotaan, että Bradley Manningin lausunto, jonka hän antoi sotatuomioistuimelle Fort Meadessä 28.2. 2013 luetaan kokonaisuudessaan myös Suomessa. Journalisti Alexa O’Brien’in tallentama versio Manningin lausunnosta on luettavissa The Real News Networkin www-paikalta.. (Lähetin koko tekstin sekä Julian Assangen juridisen neuvonatjan, Michael Ratnerin raportin sotatuomioistuimen istunnosta julkisuus-periaate-sähköpostilistallemme.)

Manningin lausunnossa on toki runsaasti epätavallisia lyhenteitä ja sen aihepiirit ulottuvat tietokoneohjelmista geopolitiikkaan. Se ei siis ole aivan helppolukuinen eikä ehkä olisi sitä edes jos se suomennettaisiin, mikä kuitenkin olisi mielekäs ja hyvä teko.

WikiLeaksin viholliset ovat jo kauan yrittäneet lyödä kiilaa Bradley Manningin ja Julian Assangen välille. Esimerkkinä täällä meillä mainittakoon Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Ville Similä, joka eilen kirjoitti:

“Maailman moraalisena selkärankana esiintynyt Assange paljastui huonoryhtiseksi hyypiöksi, joka lymyilee piilossa kohtaamatta syytteitä, jotka eivät hänen mukaansa edes pidä paikkaansa. Assange on pitänyt kovaa
ääntä omasta kovasta kohtalostaan suomatta paljonkaan huomiota Manningille, joka kiistatta teki Wikileaksista sellaisen kuin sen nyt tunnemme”.

Ei liene sattuma, että lehdessä, jonka “suosituin uutinen” on “Ajeletko alapääsi?” (HS 2.3.), tuota Ville Similän mustamaalausta kutsutaan “analyysiksi”.

Mikael Böök

Kirjoittanut Amy Goodman* Denis Moynihanin avustamana

Aikaisemmin tällä viikolla Wikileaksin perustajan Julian Assangen sinnikäs taistelu välttää luovuttamista Ruotsiin kärsi vakavan vastaiskun. Britannian korkein oikeus vahvisti joulukuussa 2010 antamansa pidätysmääräyksen.

Ilmoitettuaan päätöksensä, jota 5 tuomaria puolsi ja 2 vastusti, tuomioistuin yllätti monet tarkkailijat myöntämällä Assangen asianajajille mahdollisuuden riitauttaa päätös. Vastaava harvinainen mahdollisuus tunnetun henkilön luovuttamisen uudelleenharkintaan myönnettiin yli kymmenen vuotta sitten myös Chilen entisen diktaattorin Augusto Pinochetin tapauksessa.

Päätös tuli lähes päivälleen kaksi vuotta sotamies Bradley Manningin pidätyksestä Irakissa. Häntä epäillään satojentuhansien salaisiksi julistettujen Yhdysvaltain hallituksen asiakirjojien vuotamisesta Wikileaksille.

Nämä tapaukset muistuttavat siitä, että väärinkäytösten ilmiantajat joutuvat liian usein kärsimään, kun sen sijaan sotarikolliset päästetaan vapaiksi.

Assangea ei ole syytetty mistään rikoksesta, mutta hän on ollut kotiarestissa Englannissa lähes kaksi vuotta siitä kun ruotsalainen syyttäjä (ei siis tuomari) antoi “eurooppalaisen pidätysmääräyksen”. Syyttäjä, joka tahtoisi kuulustella Assangea, epäilee häntä raiskauksesta, laittomasta pakottamisesta ja seksuaalisesta ahdistelusta. Assange tarjoutui ruotsalaisten viranomaisten kuulusteltavaksi Ruotsin Lontoon suurlähetystössä tai Scotland Yardissa, mutta tähän ei suostuttu.

Assange ja hänen tukijansa väittävät pidätysmääräyksen johtuvan siitä, että Yhdysvaltain hallitus aikoo vangita tai jopa teloittaa hänet ja sulkea Wikileaksin. Huhtikuussa 2010 Wikileaks julkaisi Yhdysvaltain armeijan videon otsikolla “Collateral Murder”, jossa kuvataan miten Apache-helikopterin sotilasyksikkö tappaa ainakin 12 irakilaista siviiliä, mukaan luettuna Reutersin kameramies ja hänen kuljettajansa. Heinäkuussa 2010 Wikileaks julkaisi “sotapäiväkirjat” eli kymmeniä tuhansia Yhdysvaltain sotilaallisia raportteja, joista Afganistanin väkivaltaisen miehityksen laajuus, siviilien kuolemien sekä ja todennäköisten sotarikosten mittakaava käyvät ilmi. Viikko tämän jälkeen seurasi Ruotsin pidätysmääräys.
Niin monet julkisuuden henkilöt ovat vaatineet Assangen murhaamista, että on jopa luotu erillinen verkkosivusto missä uhkaukset luetellaan. Entinen Arkansasin kuvernööri, presidenttiehdokas ja Fox Newsin kommentaattori Mike Huckabee sanoi, että Assangelle ”mikään tahansa muu rangaistus kuin kuolemanrangaistus olisi liian lievä”. Kuuluisa konservatiivi Bill Kristol kysyi:

”Miksi emme voi käyttää tiedusteluresurssejamme Julian Assangen ja hänen avustajiennsa häiritsemiseen, sieppaamiseen tai neutraloimiseen missä tahansa he sitten liikkuvatkin?”

Oikeiston ideologien tappouhkaukset ovat asia erikseen. Luovuttamisen aiheuttama suurin huolenaihe on se, että Ruotsi sitten puolestaan luovuttaisi Assangen Yhdysvaltoihin. Wikileaksin julkaisema “Global Intelligence Files”-kokoelma, joka muodostuu n. 5 miljoonasta texasilaisen yksityisen Stratfor-nimisen tiedustelufirman sähköpostiviestistä, sisältää kyseisen yrityksen varajohtajan Fred Burtonin 26. tammikuuta 2011 kirjoittaman viestin, missä Burton toteaa:

“Ei julk. – Meillä on sinetöity syyte Assangea vastaan. Pitäkää se salassa.”

Jos syyte on annettu salassa, niin Assange voitaisiin sillä perusteella pian viedä Ruotsista Yhdysvaltoihin pidätettäväksi. Häntä vastaan saatettaisiin nostaa vakoilusyyte (Obaman hallinto on jo vedonnut vakoilulakiin useampia kertoja kuin kaikki aiemmat Yhdysvaltain hallinnot yhteensä), hänelle voitaiiin langeta elinkautinen vankilatuomio tai kuolemantuomio.
Englanti on tarkka luovuttamispyyntöjen kanssa, kuten tunnetusti osoittautui silloin, kun espanjalainen tuomari Baltasar Garzon asetti Chilen entistä diktaattoria Pinochetia syytteeseen hänen vuosina 1973-1990 toimeenpanemistaan kidutuksista. Garzonin syytteeseen nojaten Pinochet pidätettiin vuonna 1998 hänen ollessaan matkalla Lontoossa. 16 kuukautta kestäneiden kuulusteluiden jälkeen brittiläinen tuomioistuin päätti lopulta, että Pinochet voidaan luovuttaa Espanjaan. Britannian hallitus kuitenkin puuttui asiaan, ohitti tuomioistuimen päätöksen ja antoi Pinochetille mahdollisuuden palata Chileen.
Garzon, joka perustaa toimintansa universaalisen tuomiovallan aatteeseen, tunnetaan maailmalla ihmisoikeustapausten tuomarina. Hän nosti mm. syytteen Osama bin Ladenia vastaan syyskuun 11. päivän iskuista ja on myös pyrkinyt todistamaan Yhdysvaltain väärinkäytökset Guantánamo Bayn vankilassa. Kun Garzon alkoi tutkia Espanjaa 40 vuotta hallinneen kenraali Francisco Francon aikaisen fasistisen hallituksen väärinkäytöksiä, hän joutui Espanjan oikeiston hampaisiin. Käytännössä se on johtanut hänen tuomariuransa päättymiseen vuoden 2012 alusta alkaen.
Tuomari Garzon ja Julian Assange ovat käyneet vakiintuneen vallan kuten julkishallinnon, armeijan ja suuryritysten kimppuun. Tästä samasta myös Bradley Manningia syytetään. Näiden ihmisten elämä on eri tavoin ikuisesti muuttunut. Heidän maineensa on turmeltu, heidän uransa ja vapautensa on mennyttä.
Tällä viikolla Hillary Clinton tekee ensimmäistä kertaa moneen vuoteen virallisen vierailun Ruotsiin. Miksi? Mikä on Yhdysvaltain hallituksen rooli Assangen tapauksessa? Tämän viikon tapahtumat osoittavat, että kansalaisilla on oikeus saada tietää ja että väärinkäytösten ilmiantajia on suojeltava.

* journalisti, Democracy Now-verkkosaitin toimittaja. Tämä artikkeli on ilmestynyt mm. saitilla TruthDig.org.

Tervehdys,

Friends of WikiLeaks (FoWL) liikettä tukien, on Twitteriin perustettu tili:

@FinFoWL
https://twitter.com/#/finfowl

Tervetuloa mukaan seuraamaan.

Oheinen viesti on ensisijaisesti suunnattu kirjaston ammattilaisille ja kirjastoseuran jäsenille. Toisaalta hyvin moni meistä on itse kirjaston jäsen, sillä onhan kirjastokortin omaava henkilö tavallaan kyseisen julkisen laitoksen jäsen. Niinpä kirjastoihmisille osoitettu viesti voi periaatteessa myös kiinnostaa monia muita ihmisiä. Sitä paitsi tällä palstalla on ollut turhan hiljaista, johtuuko se sitten hallitusneuvotteluista tai muusta sellaisesta, mene ja tiedä. Niinpä laitan tämän viestini myös oheen.

Hei taas,

kuten sanottu, WikiLeaks koskee mitä suurimmassa määrin kirjastoa ja kirjastoihmisiä. On siis syytä jatkaa kekustelua vaikka media eli journalistit ei juuri tällä hetkellä juuri pidä aihetta esillä. Sillä journalistit ovat kirjaimellisesti päivänperhoisia (belles du jour) ja usein pinnallisimmista pinnallisimpia tarkkailijoita ja ajattelijoita. Kirjastonhoitajat taas ovat filosofeja ja intellektuelleja, kansallisten kulttuurien ja kokonaisten sivilisaatioiden välittäjiä, joiden perspektiivi on välttämättä paljon pidempi ja syvempi kuin noiden “senttaajien”, kuten heitä suomeksi hieman väheksyvästi kutsutaan (tai kutsuttiin, siihen aikaan kun lehtitalojen kellareissa oli vielä kirjaltajia, latomokoneita, jne.).

No, halusin oikeastaan vain huomauttaa, ettei Kirjastoseuran hieman ympäripyöreä ja laimeahko WikiLeaks-lausunto, tai sekään, että siitä oli joskus joitakin mainintoja lehdissä jne. oikein tunnu riittävän. Sillä tua res agitur, sinun asiastasi ja sinusta itsestäsi tässä on kysymys. Sinun, kirjastoammattilaisen, tulisi siis jatkuvasti ajaa WikiLeaks-asiaa, pitää sitä esillä ja osoittaa sen yhteyksiä muihin tärkeisiin asioihin kuten julkisuusperiaatteen toteutumiseen.

Jos julkisuusperiaate jää toteutumatta niin myös demokratia katoaa, se on vissi. Mutta nykyisessä maailmassa ydinkatastrofeineen, interneteineen, maailman kauppajärjestöineen ja finanssiglobalisaatioineen julkisuusperiaatteen onkin korkea aika toteutua yleismaailmallisesti. Täytyy ajatella globaalin demokratian toteutumista kuten yleisen valtio-opin professorit Heikki Patomäki ja Teivo Teivainen jo tekevätkin (vrt. heidän kirjansa Globaali demokratia, Gaudeamus 2003). Ja silloin WikiLeaks näyttäytyy uusien, globaalisten julkisuusrakenteiden — itse asiassa uuden ja ajanmukaisen kirjaston — yhtenä tärkeänä tienraivaajana.

USA:n kirjastotieteen uusi tähti R. David Lankes lausuikin äskeisillä, Ruotsin kirjastoseuran järjestämillä kirjastopäivillä Gotlannin Visbyssä 11.-13. toukokuuta 2011 — tosin WikiLeaksia mainitsematta — seuraavat, velvoittavat sanat:

“LIBRARIANSHIP IS ABOUT INNOVATION, AND ULTIMATELY, IT’S ABOUT LEADERSHIP

We must own our records and systems … we don’t like what the publishers are doing. We become publishers. We don’t like the ebook options. We build ebooks. We don’t ike the search engines. We build search engines.

How dare you equate libraries with books!?

We must be the saviors. We must be the teachers!

Become radicals. Become change agents!”

(vrt. http://vimeo.com/23732998)

Mitä me voimme tehdä? Me voimme
1. Seurata Bradley Manningin, Julian Assangen ja WikiLeaksin tilannetta
   ( esim. sivu http://julkisuusperiaate.kaapeli.fi/ peilaa WikiLeaksin omaa twitter-viestien virtaa) ja antaa tilanteen vaatiessa uusia lausuntoja. Kirjastoseurat voisivat myös liittyä Bradley Manningin tukiverkostoon (ks. http://bit.ly/kE9Cl5). Tai ainakin puhua Manningin, Assangen ja WikiLeaksin tukemisen välttämättömyydestä Kirjastopäivillä Oulussa. Tähänhän on hyvät mahdollisuudet mm. koska Amerikan kirjastoseuran puheenjohtaja Roberta Stevens osallistuu kirjastopäivien osuuteen “Kirjasto maailmalla ja Pohjois-Suomessa” klo 13.00 – 14.10 ensi keskiviikkona 8.6. (Vaikuttaa muuten ilahduttavasti siltä, että USA:n kirjastoseura ALA suhtautuu vakavasti kysymykseen WikiLeaksin suhteesta itseensä, ks http://www.emergingissues.ala.org/wikileaks/wikileaks-and-its-relationship-to-ala/. Mainittakoon myös, että ALA on kutsunut vanhan whistleblowerin, Vietnamin sodan aikisten Pentagon-papereiden vuotajan, Daniel Ellsbergin yhdeksi puhujaksi kongressiinsa tässä kesäkuussa. Ellsberg on yksi Manningin, Assangen ja WikiLeaksin keskeisistä puolustajista anglosaksisessa julkisuudessa.)

2. Pitää asiaa lämpimänä IFLA:ssa. Edellytykset ovat hyvät. Kai Ekholm valittiin äskettäin uudelleen FAIFE:n puheenjohtajaksi.
3. Lukea ja arvioida WikiLeaksia käsitteleviä uusia kirjoja kuten kustannusyhtiö Tammen julkaisemaa teosta (Domscheit-Berg, Daniel: WikiLeaks – Sisäpiirin salaisuudet) ja Micah L. Sifry’n kirjaa “WikiLeaks and the Age of Transparency” (OR Books N York 2011; saatavilla myös e-kirjana);
4. Ehkä joku kirjasto haluaisi järjestää WikiLeaks-näyttelyn?

Edellä mainittujen nopeasti kokomamani esimerkkien lisäksi asiassa on on varmasti paljon muutakin tehtävässä. Mitä? Sitähän minä tässä peräänkuulutan.

Ystävällisin terveisin,

Mikael Böök

Selityksiä ei-kirjastonhoitajille: Suomen kirjastoseuran WikiLeaks-kannaontto on tässä. IFLA on International Federation of Library Associations eli kirjastoseurojen maailmanjärjestö. FAIFE (Freedom of Access to Information and Freedom of Expression ) on IFLA:n pysyvä informaation vapautta vaaliva elin. FAIFE:n pj on Suomen Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholm.

RT-kanavan toimittaja Laura Emmett haastattelee Julian Assangea. Haastattelun aiheet:

• tilanne Egyptissä ja Libyassa;

• Facebook, Google ja Yahoo tekevät työtä ilmaiseksi USA:n tiedustelupalvelulle;

• Iso-Britannia toimii erinäisten oligarkkien turvasatamana;

• Guatanamoa koskevien Wiki-vuotojen ajoitus;

• The Guardian ja New York Times toimittavat Wiki-vuotoja tavalla, joka estää totuutta tulemasta julki;

• Assangen oma tilanne USA:n painostaessa eri maita luovuttamaan häntä;

• Huonoista medioista johtuva tietämättömyys;

Hastattelu julkaistiin 2.5. Assangen kommenteista on ollut uutisia mm. Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä ja Iltalehdessä.