WikiLeaks ja kirjasto

Oheinen viesti on ensisijaisesti suunnattu kirjaston ammattilaisille ja kirjastoseuran jäsenille. Toisaalta hyvin moni meistä on itse kirjaston jäsen, sillä onhan kirjastokortin omaava henkilö tavallaan kyseisen julkisen laitoksen jäsen. Niinpä kirjastoihmisille osoitettu viesti voi periaatteessa myös kiinnostaa monia muita ihmisiä. Sitä paitsi tällä palstalla on ollut turhan hiljaista, johtuuko se sitten hallitusneuvotteluista tai muusta sellaisesta, mene ja tiedä. Niinpä laitan tämän viestini myös oheen.

Hei taas,

kuten sanottu, WikiLeaks koskee mitä suurimmassa määrin kirjastoa ja kirjastoihmisiä. On siis syytä jatkaa kekustelua vaikka media eli journalistit ei juuri tällä hetkellä juuri pidä aihetta esillä. Sillä journalistit ovat kirjaimellisesti päivänperhoisia (belles du jour) ja usein pinnallisimmista pinnallisimpia tarkkailijoita ja ajattelijoita. Kirjastonhoitajat taas ovat filosofeja ja intellektuelleja, kansallisten kulttuurien ja kokonaisten sivilisaatioiden välittäjiä, joiden perspektiivi on välttämättä paljon pidempi ja syvempi kuin noiden “senttaajien”, kuten heitä suomeksi hieman väheksyvästi kutsutaan (tai kutsuttiin, siihen aikaan kun lehtitalojen kellareissa oli vielä kirjaltajia, latomokoneita, jne.).

No, halusin oikeastaan vain huomauttaa, ettei Kirjastoseuran hieman ympäripyöreä ja laimeahko WikiLeaks-lausunto, tai sekään, että siitä oli joskus joitakin mainintoja lehdissä jne. oikein tunnu riittävän. Sillä tua res agitur, sinun asiastasi ja sinusta itsestäsi tässä on kysymys. Sinun, kirjastoammattilaisen, tulisi siis jatkuvasti ajaa WikiLeaks-asiaa, pitää sitä esillä ja osoittaa sen yhteyksiä muihin tärkeisiin asioihin kuten julkisuusperiaatteen toteutumiseen.

Jos julkisuusperiaate jää toteutumatta niin myös demokratia katoaa, se on vissi. Mutta nykyisessä maailmassa ydinkatastrofeineen, interneteineen, maailman kauppajärjestöineen ja finanssiglobalisaatioineen julkisuusperiaatteen onkin korkea aika toteutua yleismaailmallisesti. Täytyy ajatella globaalin demokratian toteutumista kuten yleisen valtio-opin professorit Heikki Patomäki ja Teivo Teivainen jo tekevätkin (vrt. heidän kirjansa Globaali demokratia, Gaudeamus 2003). Ja silloin WikiLeaks näyttäytyy uusien, globaalisten julkisuusrakenteiden — itse asiassa uuden ja ajanmukaisen kirjaston — yhtenä tärkeänä tienraivaajana.

USA:n kirjastotieteen uusi tähti R. David Lankes lausuikin äskeisillä, Ruotsin kirjastoseuran järjestämillä kirjastopäivillä Gotlannin Visbyssä 11.-13. toukokuuta 2011 — tosin WikiLeaksia mainitsematta — seuraavat, velvoittavat sanat:

“LIBRARIANSHIP IS ABOUT INNOVATION, AND ULTIMATELY, IT’S ABOUT LEADERSHIP

We must own our records and systems … we don’t like what the publishers are doing. We become publishers. We don’t like the ebook options. We build ebooks. We don’t ike the search engines. We build search engines.

How dare you equate libraries with books!?

We must be the saviors. We must be the teachers!

Become radicals. Become change agents!”

(vrt. http://vimeo.com/23732998)

Mitä me voimme tehdä? Me voimme
1. Seurata Bradley Manningin, Julian Assangen ja WikiLeaksin tilannetta
   ( esim. sivu http://julkisuusperiaate.kaapeli.fi/ peilaa WikiLeaksin omaa twitter-viestien virtaa) ja antaa tilanteen vaatiessa uusia lausuntoja. Kirjastoseurat voisivat myös liittyä Bradley Manningin tukiverkostoon (ks. http://bit.ly/kE9Cl5). Tai ainakin puhua Manningin, Assangen ja WikiLeaksin tukemisen välttämättömyydestä Kirjastopäivillä Oulussa. Tähänhän on hyvät mahdollisuudet mm. koska Amerikan kirjastoseuran puheenjohtaja Roberta Stevens osallistuu kirjastopäivien osuuteen “Kirjasto maailmalla ja Pohjois-Suomessa” klo 13.00 – 14.10 ensi keskiviikkona 8.6. (Vaikuttaa muuten ilahduttavasti siltä, että USA:n kirjastoseura ALA suhtautuu vakavasti kysymykseen WikiLeaksin suhteesta itseensä, ks http://www.emergingissues.ala.org/wikileaks/wikileaks-and-its-relationship-to-ala/. Mainittakoon myös, että ALA on kutsunut vanhan whistleblowerin, Vietnamin sodan aikisten Pentagon-papereiden vuotajan, Daniel Ellsbergin yhdeksi puhujaksi kongressiinsa tässä kesäkuussa. Ellsberg on yksi Manningin, Assangen ja WikiLeaksin keskeisistä puolustajista anglosaksisessa julkisuudessa.)

2. Pitää asiaa lämpimänä IFLA:ssa. Edellytykset ovat hyvät. Kai Ekholm valittiin äskettäin uudelleen FAIFE:n puheenjohtajaksi.
3. Lukea ja arvioida WikiLeaksia käsitteleviä uusia kirjoja kuten kustannusyhtiö Tammen julkaisemaa teosta (Domscheit-Berg, Daniel: WikiLeaks – Sisäpiirin salaisuudet) ja Micah L. Sifry’n kirjaa “WikiLeaks and the Age of Transparency” (OR Books N York 2011; saatavilla myös e-kirjana);
4. Ehkä joku kirjasto haluaisi järjestää WikiLeaks-näyttelyn?

Edellä mainittujen nopeasti kokomamani esimerkkien lisäksi asiassa on on varmasti paljon muutakin tehtävässä. Mitä? Sitähän minä tässä peräänkuulutan.

Ystävällisin terveisin,

Mikael Böök

Selityksiä ei-kirjastonhoitajille: Suomen kirjastoseuran WikiLeaks-kannaontto on tässä. IFLA on International Federation of Library Associations eli kirjastoseurojen maailmanjärjestö. FAIFE (Freedom of Access to Information and Freedom of Expression ) on IFLA:n pysyvä informaation vapautta vaaliva elin. FAIFE:n pj on Suomen Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholm.